Yksi ei oikeastaan ole luku siinä mielessä, jos luvulla ymmärretään lukuisuutta: joukon jäsenten välistä yhteenkuuluvuutta, yllättäin ilmenevää omianisuutta, joka on joukon jäsenten välisessä yhteydessä, mutta ei yksittäisessä joukon jäsenessä. Alkulukujenkin määritelmä kuuluu: ykköstä suuremmat luvut, jotka eivät ole jaollisia muilla luvuilla, kuin ykkösellä ja itsellään.

Yksi symboloi yhteyttä, jakamattomuutta. Se symboloi alkua ja loppua, ja voihan se symboloida myös yksinäisyyttä.

Olen nyt käynyt kaikki nopan sivut, "tahkot", läpi. Henkinen kehitykseni voi nyt edetä seuraavaan vaiheeseen. Mielenkiintoista muuten on, että ns. aidossa nopassa vastakkaisten sivujen silmäluvut summautuvat aina seitsemäksi. Minun on selvitettävä, mitä se mahtaa merkitä.

Marjukka,

Pidät minua varmasti outona. Olen lörpötellyt sinulle kaikenlaista; asioita, joiden keskinäistä yhteyttä on vaikea nähdä. Yhteyden voi nähdä, niin halutessaan, minussa ja siinä, miten nämä asiat liittyvät minuun. Sinä olet lopultakin minulle kaukainen suure, eivätkä kirjeeni liity sinuun juurikaan. Niin ainakin ajattelen tänään.

Tämä on viimeinen kirje. Sain tänä aamuna tietää, että saan töitä Uppsalassa sijaitsevasta lääketehtaasta. Olen tehnyt päätökseni. Otan työpaikan vastaan. (Koulupoikana olisin kuvitellut meneväni Uppsalaan aivan muissa asioissa, mutta näinkin on hyvä.) Huomisaamuna pakkaan matkalaukkuni, ja iltapäivällä ajan folkkarini suuren laivan ruumaan. Matkustan meren ja yön yli. Aamulla, jos Luoja suo, on kirkasta, ja aurinko leikkii Tukholman saariston piparkakkumökkien seinillä ja pihoilla. Piipahdan ehkä valtakunnan sydämessä, vanhassa kaupungissa. Syön lounasta jossain edullisessa paikassa. Sitten nousen taas autooni ja lähden kaupunkiin, jossa kohtaloni odottaa minua.

Nyt koittaa minun elämässäni taas uusi aamu, herätys unien jälkeen. Tämä kevät on ollut minulle välitila, pitkä yö, ja se on ollut omalla tavallaan suloinen ajanjakso. Olen saanut viivytellä hetken unissa, haaveissa ja muistoissa. Olen muistanut sinuakin, ja muita ihania tyttöjä, joita olen elämässäni tavannut. Ihmiselämä ei kuitenkaan ole pelkkiä haaveita, vaan haaveet ovat lähellä halvaantumista, ja jokaisella on oma ristinsä kannettavanaan. Nuoren miehen täytyy mennä länteen.

Jotkut tutkijat väittävät, että pohjimmiltaan ihmiskunnalla on vain pieni määrä erilaisia myyttejä. Minä puolestani väitän, että pohjimmiltaan on vain yksi laulu: se jossa Orfeus suree kadonnutta rakkauttaan.